perjantai 2. toukokuuta 2014

VIA DOLOROSA

Pitkästä aikaa blogipostaus. Tauon aikana on remppa toki edennyt, mutta palaan vielä vanhaan asiaan.

Edellisessä postauksessa esittelin viimeisenä Makuuhuone 1:n kaappien uudistamisen. Hyvältähän se kuvissa näyttää. Juuri siltä kuin pitikin. Vai pitikö? Visio oli ainakin hyvä.




Aloitin projektin irroittamalla ensin kaapin ovet ja poistamalla vetimet. Tapetoin ovet samalla kuin huoneen seinätkin. Tapetointihomma oli helppo ja sujui nopeasti.



Seuraavaksi piti sahata listat. Inhoan sahaamista ja sain siihen hommaan onneksi apua. Sahatut listat käsittelin Supi-saunavahalla. Olisin ostanut suoraan mustaa listaa, mutta paikallisesta rautakaupasta sitä ei saanut. Olen ennenkin käsitellyt vahalla puuta ja se on todellakin muuttunut mustaksi. En tiedä, mikä puulaji listoissa oli nyt kyseessä, mutta se ei ottanut vastaan väriä, kuten olin toivonut. Jotkut kohdat suorastaan hylkivät vahaa vielä kolmannellakin käsittelykerralla. En siis saanut mustia listoja, vaan ärsyttävät ruskeanmustat, mikä ei ollut missään vaiheessa tavoitteena.





Olin ajatellut kiinnittää listat kaapinoviin pienillä nauloilla. Rautakaupasta kuitenkin suositeltiin rakennusliimaa, jota vastustelin, koska olen ennenkin käyttänyt vastaavaa liimaa ja voimani eivät vaan riitä liiman puristamiseen ulos putkilosta. Myyjä vakuutti, että olen käyttänyt aiemmin liian huonoja puristimia ja myi minulle uuden, jolla homman piti onnistua. Mitä vielä, ihan yhtä jäykkä puristin oli kuin aiemmatkin, enkä saanut liimaa ulos. Lopulta sahasin raivoissani putkilon puoliksi ja levitin liiman tikulla.....Sottuista hommaahan se oli ja liimaa tursusi listojen alta ulos. Yritin putsata enimpiä pois, kauempaa jälki on siistiä, mutta läheltä katsoen kamalaa:




Liimaus olisi ehkä toiminutkin kaapinovissa, joissa ei ole tapettia. Mutta tapetin ollessa listan ja kaapin välissä, repeää tietenkin tapetti irti ovesta, jos listaan tulee vetoa. Tätä en tullut ajatelleeksi liimaa hankkiessa. Yritin korjata virhettä jälkikäteen ruuvaamalla listoja (pieniä nauloja, kun ei sattunut remppamaalla olemaan). Ensimmäinen ruuvi halkaisi listan, toisia en enää kokeillut.

Olin mitannut listat tarkkaan, että niistä tulee oviin oikeankokoiset. Jiirit vie kuitenkin puussa sen verran tilaa, että listat tulivat yli kaapinreunoista (ehkä sahaajakaan ei ollut ollut aivan millintarkka hommassaan). Tämähän tarkoittaa sitä, että ovet hinkaavat toisiaan vasten tai eivät aukea tai mene kiinni kunnolla. Lottovoitto jälleen. Onneksi kaappien saranat ovat säädettävät ja sain osan hieman korjatuksi niiden avulla, mutta kaikkien ovien kohdalla sekään ei riittänyt. On hurjan kätevää, kun avatessa yhden oven, aukeaakin kolme ja sitten kahdesta tippuu kaupan päälle koristelista. Varovasti avaten ovet voisi saada toimimaan, mutta ne on tarkoitettu käyttöön esiteinille, jonka sanavarastoon ei kuulu kärsivällisyys tai huolellisuus....




Vetimiä poratessa sain vielä kaiken maailman kummallisia mustia jälkiä oviin ja lisäksi yhteen tapettiin oli ilmestynyt rasvatahra keskelle ovea. Ovet ovat suttuiset, toimimattomat ja tekeminen vei ihan tolkuttomasti aikaa. Pääsiäispuuhastelun kunniaksi projektin nimeksi jääköön Via Dolorosa muistuttamaan siitä, että eteisen kaappeja en vahingossakaan erehdy tuunaamaan saman vision kanssa!

2 kommenttia:

  1. Ai kauheeta :(. Kuvassa näyttää kyllä hyvältä mutta kuulostaa juuri niin tuskalliselta kuin TSI-tuunaajan elämä joskus on.

    VastaaPoista
  2. Mutta sitten kun ajattelee positiivisesti: aina oppii ja harvoin tulee toistaneeksi enää samaa virhettä :D Uusia virheitä kyllä riittää...

    VastaaPoista