sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

VALO PIENI MULLA ON




Asuntoon on todistetusti asennettu ensimmäinen lamppu, jonka on tarkoitus kuulua sisustukseen (työvaloja toki on ollut aiemminkin). Alkoviin sammakkotapetin viereen tämä asettui mukavasti. Lamppu on kiertänyt minun mukanani jo reilun vuosikymmenen ja on peritty vanhemmiltani, jotka ovat saaneet sen häälahjaksi aikoinaan. Lapsuudessani lamppu roikkui vastaavanlaisen rivitalon vastaavanlaisessa ruokailutilassa, joka tosin tässä on muuttunut alkoviksi.Lampun valmistajaa en ole saanut selville, joten jos joku tietää, otan tiedon mielelläni vastaan!

MAALARI MAALAS TALOA



Remontin alussa uhrasin yhdet farkut työhousuiksi. Muutaman kuukauden kuluttua farkut ovat jo haaroista puhki. Työmiehen hymyä ei kuitenkaan näy, kun päällä on työliivi. Löysin liivin alkuvuodesta kirppikseltä ja se on ollut aivan lyömätön näissä hommissa, kuten kuvasta näkyy. Aika paljon on tullut maalattua, pakkeloitua ja liisteröitä viime kuukausien aikana.

Tuskin osaan vieläkään kovin ammattimaisesti suoriutua maalaamisesta, yllättävän hankala homma kyseessä. Mutta jälki on riittävän siistiä, ei sen täydellistä tarvitse välttämättä ollakaan.





Ehdottomasti kamalin maalattava on ollut röpelötelalla laitettava Tunto-maali (yllä), joka tekee rappauksen näköistä pintaa. Vanhan ruokailutilan eli nykyisen alkovin seinät oli maalattu aiemmin Tunnolla. Verholautojen poisto aiheutti sen, että maalia oli laitettava lisää paljastuneille seinäpinnoille. En oikein pidä kyseisen maalin struktuurista, mutta ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin säilyttää pinta. Kokeilin poistaa maaliröpelöä, mutta eihän tuo lähtenyt millään minun keksimälläni keinolla. Siispä uudet Tunnot pintaan. Maali on jumalattoman painavaa ja raskasta telattavaa käsille. Edes minua tyydyttävän siisteystason aikaansaaminen on sillä äärettömän hankalaa. Oviaukon ja ikkunan reunukset oli isolla röpelötelalla todella vaikea saada siististi. Kaiken lisäksi ensimmäisestä ostamastani maalipöntöstä ilmestyi mielenkiintoinen yllätys: 





Luojan kiitos en erehtynyt läimimään tuota käynyttä maalia seinään, vaikka hetken epäilinkin, että ehkä maalin kuuluu olla tuollaista....Haju oli kuin vanhasta kiljutynnyristä ja levisi koko kämppään saman tien purkin avaamisen jälkeen. Se laittoi ajattelemaan, että ehkä tämä nyt ei ole ihan ehtaa tuotetta.

Keittiön vihreä seinä näkyikin jo aiemmissa postauksissa. Päädyin laittamaan myös olohuoneen alkovin oviaukkoa ympäröivään seinään samaa maalia. Maalasin taas ennakkoluulottomasti ja laiskasti tapetin päälle. Toisin kuin Lapsi B:n huoneessa nyt kyllä tapetti alkoi kupruilemaan melkoisesti. Olin varma, että se ei suoristu siitä enää, mutta olin onneksi väärässä!




Ärsyttävintä kaikista remppahommista on ollut maalaustarvikkeiden peseminen. Puhtaaksi saaminen on vaikeaa ja samalla tulee liattua kaikki muut paikat. Tarvikkeiden kuivattaminen vaatii tilaa ja sitten niitä on pitkin poikin jaloissa pyörimässä. Lisäksi sitä maalia jää kuivatustilaan aina lillumaan, vaikka muka olisit pessytkin välineet puhtaaksi. Mutta pakkohan noita on pestä -tulisi maalaushommat turhan kalliiksi, jos jokaiseen kertaan käyttäisi uusia välineitä.




perjantai 27. kesäkuuta 2014

KAAPPEJA

Olen kuullut joidenkin tekevän keittiön suunnittelussa parin senttimetrin virheitä, jotka sitten johtaa keittiön muokkaamiseen, että se saataisiin mahtumaan tilaansa. Minäkin tein mittavirheen. KahdenKYMMENEN sentin virheen. Tilasin keittiön korkeat kaapit 240cm korkeina, kuten huonekorkeus asunnossani on. En tullut ajatelleeksi, että kohdassa, johon kaapit tulee, onkin 10cm madallettu katto. Enkä sitä, että kaappeihin tulee jalat....En kertakaikkiaan jaksanut enää lähteä vaihtamaan kaappeja ja odottamaan uutta runkotilausta. Jätin vain alunperin suunnitelmassa olleet 40cm korkeat yläkaapit pois. Kaapin yläpuolelle jäi nyt hieman ylimääräistä tilaa, mutta eiköhän se täyty alta aikayksikön romuilla, kuten tyhjällä tilalla on yleensä tapana....Mietin kyllä juuri tästä syystä, että olisin levyttänyt tyhjän tilan umpeen, mutta ajattelin nyt uhkarohkeasti kokeilla kuitenkin miten tässä käy.




Vessasta olin poistanut vanhan kaapin ja altaan, kun jostain syystä ne eivät vaan miellyttäneet minua. Pohdin useampaakin erilaista kaappi-allas -yhdistelmää, mutta en meinannut millään keksiä ratkaisua. Yhdellä IKEAn reissulla löysin poistopisteestä kodinhoitoaltaan, jonka nappasin mukaani. Ja sehän sitten taas sopi vain tietyn kokoisiin kaappeihin. Olin jo tilannut IKEAsta altaan alle sopivan kaapin, kun hoksasin, että keittiöstä ylijääneistä yläkaapeista saan halvemmalla vastaavankokoisen systeemin. Peruutin tilaamani kaapin ja virittelin kaksi yläkaappia päällekkäin, ovet kiinni ja altaan paikalleen. Kaappi nimellä "allaskaappi" olisi maksanut 190 euroa. Samanlainen kaappi nimellä "kaksi keittiön yläkaappia" maksoi 80 euroa.




Toisen oven yläreunaan piti laittaa erillinen muovinen kulmalista, koska ovi jäi puolisen senttiä ulommas kuin altaan reuna. Pelkäsin, että ovi menee valuvista roiskeista mahdollisesti pilalle. Toivottavasti lista estää sen.

Vetimet olen ostanut talvella retrotavarakirppikseltä. Aitoja 70-luvun, käyttämättömiä muovivetimiä. Tismalleen samanvärisiä kuin yläpuolella olevan peilin tasot. Tykkään kovasti yhdistelmästä.






Allas on aika karu verrattuna entiseen. Eihän tuosta kodinhoitoaltaasta vessassa ihan sellaista romanttista kotikylpylätunnelmaa tule, vaikka kuinka yrittäisi...Mutta mielestäni ratkaisu on järkevä. Pesukoneet ovat samassa tilassa ja talossa ei ole muita isompia altaita paitsi tiskiallas. Onpahan ainakin tilaa pestä jotain valtaviakin tekohampaita, jos joskus tarvitsee. Vanhasta lavuaarista säästetty Oraksen perushana on tuolla sivulla, eikä takaosassa, jotta lapsetkin ylettyisivät siihen.  Altaaseen toki olisi sopinut hyvin hieman isompikin hana, mutta olin säästäväinen tällä kertaa.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

SUIHKUN VIEMÄÄ

Kylppäriremontin päätteeksi vihdoin saatiin myös putkimies asentamaan suihku!





Vanha suihkusetti oli ilmeisesti alkuperäinen Oras 80-luvun alusta. Hyvin toimiva, mutta sen verran nuhjaantunut, ettei enää uuden karheaan kylppäriin oikein olisi iskenyt. Uutta settiä etsiessä selvisi, kuinka jumalattoman kalliista paketista on kyse. Onneksi löysin vain vuoden ajan käytetyn Oraksen Tori.fin kautta muutamalla kympillä. Hyvä kauppa!

Kylpyhuone on nyt käyttökunnossa, vaikka katon paneelitus vielä puuttuu. Katon laittamista ennen en viitsi myöskään asentaa lasiseinää, se kun olisi kattohommissa vain tiellä. Mutta suihkutella siis pystyy jo, siihen ei katto tai väliseinät vaikuta.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

NÄYTTÄÄKÖ KEITTIÖ KEITTIÖLTÄ?




Jo pari kuukautta sitten haimme IKEAsta keittiön. Tummat runko-osat tuli erillistilauksena suoraan Ruotsista ja loput olivat leviteltynä ympäri varastoaluetta, kuten IKEAn tuotteet normaalistikin. Otin varastotavaroille 30 euron hintaisen keräyspalvelun ja todellakin kannatti! Työntekijät keräsivät osat kärryihin puolessa tunnissa. Itsellä siihen olisi mennyt varmaan useampi tunti. Ja hermot. Keittiön osat täyttivät puoli isoa pakettiautoa -yhteen kärryyn eivät olisi kerralla mahtuneet, vaikka setissä ei ollut edes koneita.

Keittiötä on nyt sitten rakenneltu hiljalleen. Välillä odotettu sähkömiestä, että on päästy eteenpäin, sitten putkimiestä ja sitten taas olen koonnut itse. Ensimmäisten kaappien ja erityisesti sisuslaatikoiden kokoaminen oli todella hidasta, mutta viiden harjoituskappaleen jälkeen alkoi jo sujua ripeämmin. Kaiken kaikkiaan keittiöön tuli 19 kaappirunkoa.








Olen tässä vaiheessa tyytyväinen kaappeihin. Ovat tukevia ja esimerkiksi ovien saranat hyvinkin jykeviä. Kaappitilaa on ihanasti, olen innoissani, koska en ole koskaan ennen käyttänyt upouutta toimivaksi suunniteltua keittiötä. Jääkaappi on jo paikoillaan ja toiminnassa, muut koneet eivät ole vielä asennettuna. Pöytälevyjä en ole vielä edes tilannut.....Mutta tästä mennään taas eteenpäin tyytyväisin mielin!


perjantai 6. kesäkuuta 2014

SEINÄHULLU


Asunnon suurimmat remonttimuutokset tehdään keittiössä. Yksi seinä poistettiin ja keittiöstä tulee umpinaisen käytävän sijasta avokeittiö. Vanha ruokailutila käytävän päässä jää pois käytöstä ja muuttuu makuualkoviksi: sen ja keittiön väliin piti tehdä seinä. Seinään tuli ihan tavalliset puukoolaukset ja pinnat kipsilevystä. Keskelle jätettiin ikkuna-aukko, ettei aivan keskellä asuntoa oleva keittiö jäisi niin pimeäksi. Kuva otettu alkovin puolelta.





Sekä alkovin, että keittiön katot maalattiin apuremppaajan kanssa tässä vaiheessa uudestaan. Kaksi kerrosta maalia riitti hyvään lopputulokseen. Keittiön puolen seiniä pohdiskelin pitkään. En uskonut millään, että saisin kuoppia, ruuveja ja saumoja tasoitettua niin siististi piiloon, että pelkällä maalilla tulisi siisti lopputulos. Kaakeleita en kahteen isoon seinään halunnut. Pohdin eri tapetteja ja tasoitetapettia maalin kanssa. Pohjatasoitteita tehdessä kuitenkin näytti siltä, että seinäpinnasta tulee aika helpolla tasaista ja maalaus voisikin toimia! Tasoitteen käyttö oli huomattavasti helpompaa kuin olin kuvitellut ja siistiksi hiominen yksinkertainen, nopea homma. Seinien väriä pohdiskelin pitkään ja päädyin hentoon vihreään. Hieman fiftari-henkeä ja hieman luonnonmukaisuutta, joka menisi koivunvärisen keittiön kanssa yhteen. Lisäksi samaa vihreää on viereiseen olohuoneeseen tulevassa tapetissa. Keittiön puolelta ikkuna-aukosta kurkatessa näkee siis takapihalle alkovin varsinaisesta ikkunasta.




Alkovin puolelle olin ostanut tapetin jo aikaa sitten, aiemmin jo blogissa vilauttamani ihanan ihanan sammakkotapetin! Seinä on mielestäni aivan täydellinen ja tapetti nappivalinta. Alkovi on ihanan valoisa ja tumma tapetti tulee upeasti esiin valossa. Tässä nukun mielelläni itsellisen naisen prinsessaunia!





sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

KYLPPÄRIHOMMIA vol 3



Kylppärin lattiaan haaveilin mustavalkoista ruudukkoa. Neljä kymppikymppilaattaa aina yhtä väriä ja nämä ruudut sijoitettuna diagonaaliin suhteessa huoneen seiniin. Remppamies ei ollut innoissaan tästä suunnitelmasta, vaan piti sitä aika työläänä tähän tilaan, jossa on koroketta ja kahteen eri kaivoon viettävät pinnat. Hän ehdotti vaihtoehdoksi raidallista. Sellaista en ollut itse tullut ajatelleeksi, mutta tykästyin ideaan. Ja sellainen siitä sitten tuli. Olen tyytyväinen.





Korokkeilla erotettu osa on se kuravaatteiden ja kenkien säilytyspaikka. Sen reunaan lisättiin erikseen seinänvieruskaivo, jotta tilan voi huuhdella suihkulla huoletta. Seinä tässä kohdin on musta, sen yläpuolelle tulee naulakot. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä taaimmainen korotusosa on se, jonka päälle tulee lasiseinä, joka erottaa suihkun kuivatustilasta. Eli lasiseinä tulee juuri mustan laatoituksen loppumiskohtaan.

Kylpyhuoneesta puuttuu vielä putkivedot eli suihku ei ole vielä käytössä. Lisäksi minulle on tiedossa hieman iltapuhteita tuon katon kanssa. En ole vielä edes päättänyt, mitä siihen laitan, mutta todennäköisimmin valkeaa helmipaneelia. Kattoon tulee kolme lasista pallolamppua, muuta valaistusta tilaan ei tule.








keskiviikko 28. toukokuuta 2014

PIENIÄ KYLPPÄRIVASTUKSIA



Kehuskelin aiemmin, että kylppäriremppa on sujunut hienosti ja niin onkin. Ei kuitenkaan täysin vastuksetta.
Ostaessani asunnon, edellinen asukas vakuutteli, ettei ole havainnut kylpyhuoneessa mitään kosteuteen viittavaa. En hätäpäissäni siis alkanut tekemään homeremonttia, vaan halusin saattaa kylppärin uuteen uskoon ENNEN kuin jotain ilmenisi. Rakenteet ja vesieristeet kun olivat vanhentuneet aikapäiviä sitten.

Kylpyhuoneen laatoitus purkaessa, löytyi alta yllätys. Suihkunurkan alla olevat kipsilevyt oli päällystetty muovilla (joka oli tietenkin vuotanut läpi) ja lopputuloksena oli hyvin kastunutta levyä ja niiden alla kunnolla homehtunutta runkorakennetta. Remppamies kehotti minua kiittämään onneani, että olin päättänyt rempata kylppärin saman tien. Kiitin.





Vaurioista päästiin onneksi hyvin eroon purkamalla seinät ja rakenteet homeisin ja kostunein osin. Lattiassa oli myös hieman kosteutta. Tila kuivattiin kolmen päivän ajan täysillä huutavan lattialämmityksen avulla  ja saatiin kuivaksi.


Toinen mielenkiintoinen prosessi kylpyhuoneessa oli väliseinän rakennus suihkun ja kuravaatteiden säilytystilan välille. Suihkuhan oli aiemmin jaettu käännettävällä suihkuseinällä muusta tilasta. Myin seinän heti alussa, koska se päästi vedet alitseen toiselle puolelle kylppäriä ja sellaista ratkaisua en tilaan kaivannut.




Suihku seinän takana, lavuaarin tilalle tulee kura"eteinen".



Ostin innoissani Värisilmän varastomyynnistä ison läjän lasitiiliä, kun sain ihan mitättömällä hinnalla. En ole lasitiiliseinien suurimpia faneja, mutta mahdollisuus tehdä seinä 70 eurolla houkutti niin paljon, että suostuin tinkimään maustani.



Kun seinää alettiin suunnittelemaan remppamiehen kanssa hän kertoi, että tiilien väliin tarvitaan asennuspalat (löytyi ja hain 75 eurolla) ja sen lisäksi alumiinikehikko seinän ympärille. Aloin etsimään alumiinikehikkoa. Kävin kahden kaupungin rautakaupat läpi ja kaikista löytyi Vitrean kehikko, hinta vaihteli 300-500 euron välillä! Olin aivan järkyttynyt. Mieleeni ei ollut piipahtanutkaan, että 1,5 kiloa alumiinia voisi maksaa satoja euroja. Pyörsin äkkiä suunnitelmani ympäri.

Päätin myydä lasitiilet pois (on muuten myymättä vieläkin), palautin asennuspalat liikkeeseen (ottivat onneksi takaisin) ja tilasin paikalle kiinteän lasiseinän netraudasta. Kun olin tämän ratkaisun impulsiivisesti tehnyt, kuulin yhdeltä tuttavalta, että Prismasta olisi saanut kehyksiä alle satasen hintaan. Sen summan olisin hyvin voinut seinään investoida tiilien ja asennuspalojen lisäksi. Mutta en jaksanut enää perua lasiseinän tilausta.

 Lasiseinä tuli nyt suunnilleen saman hintaiseksi kuin lasitiiliseinä olisi kaikin osin tullut -yhtenäisen lasiseinän kanssa tosin säästän työmiehen tuntitaksat, mitä olisi mennyt tiilien pinoamiseen. Nyt minulla on siis lasiseinä pihalla ja 72 lasitiiltä eteisessä.

LAIHIALAINEN LATTIAPALAPELI



Keittiön lattia oli yksi välttämätön projekti asunnossa. Kerroin taustoista jo aiemmin blogissa.

Keittiön vanha parketti oli liimattu betoniin ja sitä ei ollut kohdissa, mistä kaapit oli poistettu. Jotta koko keittiön alan lattiasta saataisiin kattavasti tasainen, lattialle tuli tehdä jotain. Oli selvää, etten lähtisi repimään tammiparketin paloja yksitellen irti, jos se vain suinkin olisi vältettävissä. Työmäärä olisi ollut järjetön, eikä lopputuloskaan välttämättä tasainen.

K-Raudassa törmäsin poistolaminaatteihin, jotka maksoivat 5e laatikko. Ajattelin, että voisin hyvin kokeilla laminaattia lattian tasoitteena. Sen päälle voisin sitten laittaa muovimaton tai maalata pinnan Betoluxilla. Jos tasoiteidea epäonnistuisi, budjettini ei ainakaan kaatuisi siihen. Ostin kolme laatikkoa (ja sain kaupan päälle yhden irrallisen palan varastosta) 15 euron yhteishintaan. 

Ennen laminaatin laittoa lattian aukot tuli täyttää siten, että ne olisivat suunnilleen samassa tasassa vanhan parketin kanssa. Se tehtiin isäni kanssa kierrätetyllä luontaistuotetehtaan pakkausvanerilla. Palapelihommaa.




Vanereiden ja vanhan parketin päälle tuli pehmustemuovi estämään kolinaa tai jotain muuta mystistä. Minä tai isäni ei oltu kumpikaan kokeilleet laminointia aiemmin, mutta hyvinhän se sujui. Loogista hommaa, tehty tee-se-itse-tunarille helpoksi. Laminaattimäärä oli mitoitettu Laihialaisittain: laminaattia jäi yli 3cm suikale viimeisen rivin laminaattien reunasta. K-Raudan myyjän varastosta kaivama yksi irrallinen pala oli siis aika olennainen tässä projektissa!





Homma sujui sukkelasti ja lattiasta tuli oikeasti hyvin tasainen, parempi kuin olin osannut toivoakaan! Rautakaupasta oli aiemmin ehdotettu lattiaan juoksevaa ja kovettuvaa tasoitetta, jonka hinnaksi tuolle alalle olisi tullut noin 150e. Säästin tällä laminaatti-idealla siis melkoisen summan rahaa ja ehkä hermojakin. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

KYLPPÄRIHOMMIA vol 2

Kylppäriin otin tekemään töitä ammattilaiset. Oli selvää,, että purkamisen lisäksi en siinä kohteessa koskisi itse muualle. En olisi osannut, enkä olisi saanut kylpyhuonetta varmaan koskaan valmiiksi.

Pyysin alunperin remppatarjouksia kodinremontit.fi -palvelussa. Tarjoukset vaihtelivat noin 3000-9000 euron välillä. Otin yhteyttä sieltä kolmeen firmaan, joiden kanssa sovin käynnin asunnollani. Yksi firma teki ilmoittamatta oharit tapaamisesta, toinen tekstasi 10 minuttia ennen sovittua aikaa, ettei tule paikalle. Kolmas firma kävi tutustumassa ihan huolella ja lupasivat tarjouksen seuraavalle viikolle keskiviikoksi. Torstaina soitin ja kysyin missä tarjous viipyy, luvattiin sitten maanantaiksi. Ei ole tullut vieläkään, enkä ole soitellut perään. Usean kuukauden maanantait tuossa on menneet jo välissä.... Odotan tosin yhä yhden ison urakoitsijan tarjousta kylppärirempasta edelliseen kotiinkin! Sen piti tulla postitse syyskuun toisella viikolla vuonna 2009.

En tajua rakennusalojen asiakaspalvelun tasoa ollenkaan! On joukossa toki hyviäkin, mutta jostain ihmeen syystä töitä tuntuu riittävän myös firmoilla, joilla ei ole hajuakaan asiakaspalvelusta. Kumma yritysalue! Tämä kaverini vinkkaama paikallinen firma, joka on nyt ollut kämpälläni hommissa, lupasi itse hoitaa kylppäriin paikalle putkimiehen ja sähkärin. Olin huojentunut! Ei olisi kiinnostanut tippaakaan sopia aikatauluja, jotka eivät kuitenkaan olisi pitäneet ja kuunnella duunareiden katteettomia lupauksia. Pestaamani firma on muutenkin toiminut hyvin ja tekijät olleet paikalla, kun on pitänytkin. Remppafirman jälki on ollut siistiä. Toki pölyä on tullut kämppään aika paljon, mutta oikeasti ei mitään valitettavaa. Roskat on viety hyvin pois ja jäljet aina siivottu. Laatoitus on tehty huolella ja pinnat ovat tasaisia sekä tyylikkäitä. Näissä kuvissa seinät osittain vasta valmiina, mutta todellisuudessa lattiakin on jo valmis ja saumattu. Siitä sitten taas myöhemmin, kunhan saan kuvatuksi.


Pohdin kylpyhuoneen pintamateriaaleja ja ilmettä pitkään. Remppafirmoilta kyselin suostuisivatko he tekemään kokonaan betonipintaisen kylppärin, en löytänyt yhtään firmaa, joka sen olisi suostunut remppakohteeseen tekemään. Asun ilmeisesti liian maalla ja täällä ei tehdä muuta kuin laatoitettuja klassikkoja...Kaakeleiksi olisin halunnut punaista ja petroolia, ehkä poltettua oranssiakin. Mutta ne olivat kaamean kalliita, harvinaisemmat värit maksaa. Lattiaan pohdin 8-kulmaisia kaakeleita, niissäkin hinta paukautti minut realistiselle alustalle takaisin ihan peruskymppeihin.

Paikallisen Värisilmän muuttomyynnistä löysin sattumalta 13 neliön erän vedenvihreitä laattoja 5e/neliö ja ne ostin aikailematta (ja ajattelematta)! Sen jälkeen sitten alkoikin suurempi pähkäily, kun kylpyhuoneen jäljellä olevat 9 neliötä piti saada sellaisiksi, että sopisivat tuon vedenvihreän kanssa yhteen. Mietin osittaista puupanelointia seiniin, punaista turkkipeltiä ja vaikka mitä. Lopulta kyllästyin pohtimiseen ja menin Laattapisteeseen hakemaan malleja kaakeleista ja hylkäsin kaikki luovemmat ideat.




Olin aina ajatellut, että kylpyhuoneeseen voi tulla melkein mitä vain, kunhan ei 90-luvun marmoripintaisia laattoja tai 2010-luvun kiiltävää valkoista. Tai mitään ruskeaa. Laattapisteellä totesin, että vedenvihreän (kuvassa ylhäällä) kanssa kävi yhteen ehdottomasti parhaiten ruskeat ja siniset sävyt. Jos en inhoaisi ruskeaa, olisin ottanut kaveriksi tuon ison laatan kuvassa ja oikean yläkulman samanlaisen kymppikympin. Ja tosissani niitä siis mietinkin. Mutta...inhoan ruskeaa. Ja pähkäily jatkui.

Lopulta remppafirma ilmoitti vähän yllättäin, että alkavat laatoittamaan seuraavana päivänä. Hätäpäissäni päädyin paikallisen Värisilmän palveluun ja tilasin valkoiset ja mustat italialaiset kymppikymppilaatat, joita molempia tulisi sekä lattiaan, että seiniin. Itselleni tyypilliseen tapaan tein spontaanin ja ajattelemattoman ratkaisun laattavalinnan kanssa, kun kyllästyin etsimiseen ja ajattelin, että pakko vaan saada jotain. Laatat olivat turhan kalliit budjettiini nähden, mutta onneksi vedenvihreiden mitätön hinta hieman kompensoi tätä hävikkiä! Jälkikäteen ajatellen vain järjetön ratkaisu, koska nämä laatat sitten jo olivatkin lähes yhtä kalliita kuin kirkkaan väriset tai kulmikkaat olisivat olleet...



Kylppärityöt ovat onneksi edenneet omalla painollaan ilman minua. Vaikka omat remonttihommat ovat tökkineet ja junnanneet aivan liikaa paikoillaan, on ilo, että asunnolla silti tapahtuu koko ajan jotain! Pohjatyöt menivät nopeasti, vaikka seinistä löytyi aika pahat kosteusvauriot (laitan siitä eri postauksen). Laatoitus on ollut sen sijaan hitaampaa kuin oletin, ilmeisesti firmalla on joku toinen projekti toisaalla samaan aikaan. Valkoisia laattoja piti ensin odotella kaksi laatikollista lisää ja sen jälkeen mustia vielä yksi laatikollinen, mikä on vienyt itse työn lisäksi oman aikansa.



Aloin jossain vaiheessa pelätä, että en tykkäisikään vedenvihreästä, mutta sitten kun se oli seinässä, ilahduin kyllä positiivisesti. Mielestäni pinta on mielenkiintoinen!Tasaisen musta ja tasaisen valkoinen laatta hieman rauhoittavat tuota vihreän kirjavampaa ilmettä.









maanantai 5. toukokuuta 2014

NO SITÄ PUNAISTA!

Kyllä sitä punaista alkaa jo nyt näkymään. Pienissä erissä siellä sun täällä.

Vessaan ostin valaistut peilit Prisman poistohyllystä -30%. Poistin seinältä edellisen asukkaan asentamat lampetit ja näistä oli jäänyt melkoiset jäljet maalipintaan. Jäljet sai peitettyä kahdella peilillä kokonaan. Peilit saatiin nyt vihdoin asennettua seinälle ja sähkäri kävi laittamassa sähkövedot samalla, kun lisäsi kuivausrummulle pistorasian.




Pienet maalausprojektit ovat edistyneet kaikkien isompien remppahommien ohessa. Punainen projekti on Makuuhuone 2:een Lapsi B:n käyttöön tuleva parvisänky. Ostin sängyn paikalliselta fb-kirpulta 25 eurolla. Otexia jälleen mäntypuiseen pintaan ja sitten punainen Helmi-kalustemaali. En hionut runkoa ennen Otexia, olen sen verran laiska. Jälki ei siis ole suinkaan priimaa, mutta käyttökelpoista. Pöytälevy oli niin järjettömän naarmuinen, että sen kunnostin ennen maalausta. Opettelin käyttämään sähköhöylää ja juurikin koska opettelin, jouduin näyttämään sen jälkeen aika pitkään myös tasohiomakonetta pöytälevylle....




Sähkömiehelle laitoin nyt sunnuntaina ohjeet keittiön seinään kaappivalojen ja pistorasioiden asennusta varten. Toivottavasti hän on käynyt paikalla tänään ja tajunnut ohjeeni! "Jääkaapille jonnekin pistorasia".




Olen hieman ehtinyt jo muuttaa tavaroitani asunnolle. Käytän Makuuhuone 2:sta tavaroiden säilytyspaikkana siihen asti, kun remontit alkavat olla valmiina. Sisustustavaroissa on peltiä, emalia, vanhaa ja punaista.




perjantai 2. toukokuuta 2014

KYLPPÄRIREMPPA ALKAA

Harkitsin jonkin aikaa kylppäriremontin lykkäämistä parilla vuodella, mutta päädyin kuitenkin lopulta tekemään kaikki rempat nyt, että härdelli olisi sitten kerralla ohi. Kylpyhuone olisi periaatteessa ollut kai räjäytyspesulla vielä käyttökelpoinen ja vapaa jalkasienistä, mutta olihan 20 vuotta vanhassa kuosissa oleva tila jo aika nuhjaantunut ja ällöttävä. Klähmää ja pinttymää siellä sun täällä. Tieto vanhentuneista märkäeristeistä ei myöskään ainakaan hidastanut remontin suunnittelua.
 
 
 
 
Kylpyhuone on yksi kokonainen tila, jossa oli suihku takanurkassa ja etuseinällä ovi sekä lavuaari kaappeineen. Lavuaarin takana oli sähköpatteri, vaikka tilassa on lattialämmitys. Halusin lavuaarista ja patterista eroon sekä rakentaa sille paikalle lasten vaatteiden kuivauspaikan -asunnon tuulikaappi kun on aivan olemattoman kokoinen ja kylpyhuoneen ovi sopivasti heti tuulikaapin vieressä. Pesukoneet ovat tässä asunnossa vessassa. En tykkää ratkaisusta, mutta en lähtenyt niitä kylpyhuoneeseen siirtämäänkään. Osittain siitä syystä, että sitten olisin menettänyt kuravaatteiden kuivatustilan ja toisaalta vessaan olisi jäänyt kummallinen tyhjä kolo koneiden jäljiltä.
 
 
 

Sauna oli kohtuusiistissä kunnossa. Toki ovi ja paneelit olivat alareunoista hapertuneet, mutta kuitenkin perusilme oli vielä sellainen, että sen olisi voinut säästääkin. Ehdin testata löylyjä useaan kertaan ennen remonttia ja ovat poikkeuksellisen hyvät pieneen sähkösaunaan. Edellinen asukas oli asentanut "hormin" (en tiedä oikeaa termiä), joka nostaa ilmaa lattialta ylös ja se tuntuu oikeasti toimivan yhdessä tuon pikkukiukaan kanssa, jota en turhaan lähdekään vaihtamaan.
 


Kun kylpyhuoneen lattia uusitaan pitää tietenkin uusia saunankin lattia ja märkäeristeet. Se ratkaisi näppärästi sen ajatuksen, että uusiako saunan paneeleita vai ei. Kyllä. Siispä remontti aloitettiin saunasta, siitä päästä, joka oli remppa-amatöörienkin mahdollista tehdä. Isäni kanssa purettiin saunan lauteet, paneelit ja listoitukset kylpyhuoneesta muutama viikko sitten. Lauteita purkaessa oli mielenkiintoinen löytö se, että lauteiden tukipuut oli joku tee-se-itse-mies tehnyt painekyllästetystä puusta....Melko mielenkiintoinen ratkaisu...
 
 
 
 
 
Loput kylpyhuoneesta jätin suosiolla rakennusalan ammattilaisille ja he ovatkin tehneet hyvin hommia, laatoitus on jo pitkällä! Lisää kylppäristä seuraavassa postauksessa.
 

 

VIA DOLOROSA

Pitkästä aikaa blogipostaus. Tauon aikana on remppa toki edennyt, mutta palaan vielä vanhaan asiaan.

Edellisessä postauksessa esittelin viimeisenä Makuuhuone 1:n kaappien uudistamisen. Hyvältähän se kuvissa näyttää. Juuri siltä kuin pitikin. Vai pitikö? Visio oli ainakin hyvä.




Aloitin projektin irroittamalla ensin kaapin ovet ja poistamalla vetimet. Tapetoin ovet samalla kuin huoneen seinätkin. Tapetointihomma oli helppo ja sujui nopeasti.



Seuraavaksi piti sahata listat. Inhoan sahaamista ja sain siihen hommaan onneksi apua. Sahatut listat käsittelin Supi-saunavahalla. Olisin ostanut suoraan mustaa listaa, mutta paikallisesta rautakaupasta sitä ei saanut. Olen ennenkin käsitellyt vahalla puuta ja se on todellakin muuttunut mustaksi. En tiedä, mikä puulaji listoissa oli nyt kyseessä, mutta se ei ottanut vastaan väriä, kuten olin toivonut. Jotkut kohdat suorastaan hylkivät vahaa vielä kolmannellakin käsittelykerralla. En siis saanut mustia listoja, vaan ärsyttävät ruskeanmustat, mikä ei ollut missään vaiheessa tavoitteena.





Olin ajatellut kiinnittää listat kaapinoviin pienillä nauloilla. Rautakaupasta kuitenkin suositeltiin rakennusliimaa, jota vastustelin, koska olen ennenkin käyttänyt vastaavaa liimaa ja voimani eivät vaan riitä liiman puristamiseen ulos putkilosta. Myyjä vakuutti, että olen käyttänyt aiemmin liian huonoja puristimia ja myi minulle uuden, jolla homman piti onnistua. Mitä vielä, ihan yhtä jäykkä puristin oli kuin aiemmatkin, enkä saanut liimaa ulos. Lopulta sahasin raivoissani putkilon puoliksi ja levitin liiman tikulla.....Sottuista hommaahan se oli ja liimaa tursusi listojen alta ulos. Yritin putsata enimpiä pois, kauempaa jälki on siistiä, mutta läheltä katsoen kamalaa:




Liimaus olisi ehkä toiminutkin kaapinovissa, joissa ei ole tapettia. Mutta tapetin ollessa listan ja kaapin välissä, repeää tietenkin tapetti irti ovesta, jos listaan tulee vetoa. Tätä en tullut ajatelleeksi liimaa hankkiessa. Yritin korjata virhettä jälkikäteen ruuvaamalla listoja (pieniä nauloja, kun ei sattunut remppamaalla olemaan). Ensimmäinen ruuvi halkaisi listan, toisia en enää kokeillut.

Olin mitannut listat tarkkaan, että niistä tulee oviin oikeankokoiset. Jiirit vie kuitenkin puussa sen verran tilaa, että listat tulivat yli kaapinreunoista (ehkä sahaajakaan ei ollut ollut aivan millintarkka hommassaan). Tämähän tarkoittaa sitä, että ovet hinkaavat toisiaan vasten tai eivät aukea tai mene kiinni kunnolla. Lottovoitto jälleen. Onneksi kaappien saranat ovat säädettävät ja sain osan hieman korjatuksi niiden avulla, mutta kaikkien ovien kohdalla sekään ei riittänyt. On hurjan kätevää, kun avatessa yhden oven, aukeaakin kolme ja sitten kahdesta tippuu kaupan päälle koristelista. Varovasti avaten ovet voisi saada toimimaan, mutta ne on tarkoitettu käyttöön esiteinille, jonka sanavarastoon ei kuulu kärsivällisyys tai huolellisuus....




Vetimiä poratessa sain vielä kaiken maailman kummallisia mustia jälkiä oviin ja lisäksi yhteen tapettiin oli ilmestynyt rasvatahra keskelle ovea. Ovet ovat suttuiset, toimimattomat ja tekeminen vei ihan tolkuttomasti aikaa. Pääsiäispuuhastelun kunniaksi projektin nimeksi jääköön Via Dolorosa muistuttamaan siitä, että eteisen kaappeja en vahingossakaan erehdy tuunaamaan saman vision kanssa!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

KAAPISSA

Niin vain nuo kamalat kaapit pitkin kämppää leviteltynä ovat ällöttäneet minua alusta asti. Mutta säilytystilaa tarvitaan ja nämä vielä ovat varsin hyväkuntoisia ikäisekseen! Ei auta itkeä, vaan keksiä ratkaisuja, joilla kyyneleet kuivataan.

Keittiön seinustan korkeat komerot saavat väistyä uusien tieltä, koska mittatilausovet näihin ei-standardimittaisiin kaappeihin olisivat tulleet niin kalliiksi. Vanhat piti purkaa. Purkuhomma oli yllättävän kova, koska kaapit oli upotettu seinän sisälle jo rakennusvaiheessa ja nauloja ei -jälleen kerran- ollut todellakaan säästelty. Olin ajatellut, että saan kaksi komeroista Makuuhuone 2:een vaatekaapeiksi. Ei onnistunut, kun rungot menivät purkuhommissani aika kelvottomaan kuntoon. Kaatopaikka saa lastulevylahjoituksen.


Komerot ennen
Komerot jälkeen ja tyhjä tila toki heti hyödynnetty varastona!


Kaksi ehjänä säilynyttä ovea siirsin noista puretuista kaapeista eteiskäytävän vaatekaappiin. Ulkovaatteille tarkoitettu tankokaappiosuus kun oli täysin avonainen. Yläreunassa oli verhokisko, jossa ilmeisesti oli joskus muinaisuudessa ollut jonkun sortin verho takkeja peittämässä. Tiedän, että minulla ei verho olisi ikinä takkien edessä, joten se olisi ainoastaan typerä ratkaisu. Ovet sen sijaan on pakko laittaa kiinni, jos käytävässä meinaa kävellä. Jatkossa takit saavat siis olla kaapin ovien takana piilossa. Eteisen kaappien oville tulen vielä tekemään jotain myöhemmin. Saavat pysyä paikoillaan, mutta beige tulee kyllä peittymään jotenkin!

Tankokaappi ennen

Tankokaappi jälkeen (kaksoisovet)


Makuuhuone nro 1:ssä kokeilin ovien peittämistä. Lähtökohtahan oli tällainen:


Ja tulos tällainen: